Ilmastonmuutos uhkaa jopa 50% eläin- ja kasvilajeista maailman luonnonrikkaimmilla alueilla

WWF on määritellyt 35 eri aluetta eläin- ja kasvilajistonsa suhteen maailman tärkeimmiksi. Nämä alueet sisältävät esimerkiksi Amazonin alueen, Madagaskarin ja Galápagossaaret. Tuoreessa tutkimuksessa pyrittiinkin selvittämään sitä, miten ilmastonmuutos tulee vaikuttamaan erityisesti näiden alueiden lajistoon. Tutkimuksen tuloksia voi pitää huolestuttavina.

Tutkimuksen mukaan jopa 50% näiden alueiden eläin- ja kasvilajistosta voi kadota ilmastonmuutoksen seurauksena. 50% tilanteeseen päädytään, jos ilmasto lämpenee 4,5 astetta esiteolliseen aikaan verrattuna. Ja vaikka lämpeneminen saataisiin rajattua 2 asteeseen, niin uhkaa alueellinen sukupuutto 25% lajeista.

Tutkimuksen mukaan maailman keskilämpötilan nousulla on lähes lineaarinen suhde lajien katoamiseen. Näin ollen tutkimuksessa pääteltiinkin, että mitä enemmän ilmaston lämpenemistä voidaan rajoittaa, niin sitä enemmän lajeja voidaan säästää.

Koska tutkimuksessa tarkasteltiin useaa eri aluetta sekä lähes 80,000 eri kasvi- ja eläinlajia, niin eivät samat 25% ja 50% lukemat luonnollisesti päde jokaiseen eri alueeseen ja tasaisesti lajien läpi. Esimerkiksi Amazonin alueella on uhattuna jopa 69% kasvilajeista.

Aiemmin mainittua 4,5 asteen skenaariota kuvataan tutkimuksessa tilanteeksi, jossa maailmassa jatketaan entiseen tapaan (”business as usual”). 2 asteen skenaarion voi puolestaan nähdä juontavan Pariisin ilmastosopimuksesta. Pariisin ilmastosopimuksen mukaan lämpötilan nousu pyritään pitämään alle 2 asteessa verrattuna esiteolliseen aikaan, ja mieluummin 1,5 asteen tasossa.

Jossakin määrin hyvänä asiana voi pitää sitä, että tutkimuksessa puhutaan nimenomaan alueellisesta sukupuutosta.

Huonona puolena voi sen sijaan pitää sitä, että tutkimuksessa todetaan, että siihen ei ole voitu sisällyttää äärimmäisten sääilmiöiden vaikutusta. Äärisääilmiöiden on aiemmissa tutkimuksissa havaittu aiheuttavan perhoslajien alueellista sukupuuttoa sekä nisäkkäiden ja lintujen massakuolemia.

Tutkimuksen lähde: https://link.springer.com/article/10.1007/s10584-018-2158-6